Kiitos m'man, Marita, Itkupilli ja Kirsi ihanista kommenteistanne. On kyllä tosi mukava huomata, että kuvani herättävät ajatuksia ja vielä positiivisia sellaisia.
Minä itse kun olen aina tosi kriittinen omia töitäni kohtaan ja ehkä siitäkin johtuen vasta nyt sain aikaiseksi tämän valokuvablogin perustaa. Sitä kun näkee omissa kuvissaan aina jotain sanottavaa.
Maritalle vielä. Minulla on ollut kolmenlaista kameraa käytössä. Aloittelin valokuvauksen ihan perinteisellä manuaalijärkkärillä, siis ihan filmisellaisella ja siitä sitten siirryin hissukseen digitaaliseen.
Minulla otti itse asiassa vähän koville aluksi siirtyä digikuvaukseen, sitä kun tykkäsi joteskin siitä pimiötouhusta ja siitä jännityksestä, että millainen siitä kuvasta nyt taas oikein tulee. Sitä jännitystähän ei juuri digikuvauksessa ole, kun heti näet, mitä saat...
Canon on ollut aina kamerani ja tällä hetkellä käytän Canon EOS Rebel XTi mallia (Canon EOS 5D tai 50D olisi unelma, mutta etenkin 5D on ihan hirveän hintainen). Edellinen kamerani oli sama, mutta pienemmillä pixeleillä, ja se manuska on Canon EOS ELAN IIE, mutta eipä sitä enää tule juuri mukana kannettua, kun on kerran tähän digikuvaukseen tottunut.
Sen lisäksi kannan usein mukana miehen pientä Nikonia, joka on myös ihan ok kamera ja silläkin saa usein tosi kivoja kuvia napsittua.
Hauska kuva! Mikäköhän noissa koiran reppanoissa on, kun ne saa näytettyä tuollaisella karvanaamalla kaikki tunteensa niin hyvin. Kamala surkulainen tuokin:)
System operatos. Koirissa on vaan sitä jotain ja tämä pienessä meksikolaiskylässä kohtaamani kulkukoira sai minut kyllä heti pysähtymään aloilleni. Oli jotenkin niin raasun ja aran oloinen tapaus...
On kyllä surullisen näköinen otus. Hyvät värit, ja tykkään sommittelusta. Melkein painottuu liikaa oikealle, mutta ei sitten kuitenkaan. Tulee sellainen olo että koira haluaisi vetäytyä piiloon suremaan.
Lasse, kiitos sinulle. Samoin oli sinunkin koirakuvasi hemmatin hieno!
Jutta. Ihan hyvä pointti tuo, että saattaa vähän painottua liikaa oikealle. Joku syy tähän rajaukseen mulla oli, en muista muuttuiko toi aita joteskin, vai oliko toinen kulkukoira tämän reppanan takana.
Niin ja osut ihan oikeaan tuossa, että koira näyttää siltä kuin haluaisi piiloon. Oli nimittäin niin arka, että pian kuvan ottamisen jälkeen lönkötteli piiloon. Katselee muuten kuvan ulkopuolelle muita kulkukoiria, joita taisi reppana vähän pelätä.
Tuosta rajauksesta, mielestäni se on ihan byvä, perustelut; raput jotka vievät alas antavat oivan kulkusuunnan. Kaide joka näkyy kyllä hiukan liian vähän taas mukavan turvan koiralle. Koiran ilme on lähinnä ujo, mitäs minua kuvaat ilme ;)
Kiitos KooTee. Rajauksen kanssa on välillä vähän ongelmia eläimiä kuvatessa, kun saattavat tehdä yhtäkkisiä liikkeitä tai keksiä jotain muuta mielenkiintoista.
Koira oli ihan ressukka ja ilme sen jo tosiaan kertoo...
Jutta. Selvä juttu, itse aina rupean miettimään myös automaattisesti rajauksen onnistumista, jos puhutaan kuvan sommittelusta ;-)
15 comments:
Oi, voi ja voi....
Juuri tuossa kommentoin ja ilokseni sain nahda, etta olet paivittanyt sivujasi.
Taisin juuri loytaa sinun kuvissasi tyylin, josta minun silma pitaa. Olen aivan 'under the spell'...
Tama kuva on aivan ihana! Jaan karsimattomana odottelemaan jatkoa! Ihanaa, etta jaat kanssamme kuviasi!
Upea tämä kuva. Sommittelu ja väritys hienot. Kivaa kun perustit kuvabloginkin. :)
..ainiin. Saako kysyä millä kameralla kuvaat? Vai onko se jo kysytty. En huomannut. :)
Voi miten kiva juttu tämä uusi blogisi ja mielettömän hienoja kuvia.
Täällä sun valokuvaus harrastus tulee todella hienosti esille.
Pitääkin laittaa linkki omalle blogille, että muistan käydä täällä tsekkailemassa.
Aivan ihania kuvia. Todella upeita, kaikki.
Kiitos m'man, Marita, Itkupilli ja Kirsi ihanista kommenteistanne. On kyllä tosi mukava huomata, että kuvani herättävät ajatuksia ja vielä positiivisia sellaisia.
Minä itse kun olen aina tosi kriittinen omia töitäni kohtaan ja ehkä siitäkin johtuen vasta nyt sain aikaiseksi tämän valokuvablogin perustaa. Sitä kun näkee omissa kuvissaan aina jotain sanottavaa.
Maritalle vielä. Minulla on ollut kolmenlaista kameraa käytössä. Aloittelin valokuvauksen ihan perinteisellä manuaalijärkkärillä, siis ihan filmisellaisella ja siitä sitten siirryin hissukseen digitaaliseen.
Minulla otti itse asiassa vähän koville aluksi siirtyä digikuvaukseen, sitä kun tykkäsi joteskin siitä pimiötouhusta ja siitä jännityksestä, että millainen siitä kuvasta nyt taas oikein tulee. Sitä jännitystähän ei juuri digikuvauksessa ole, kun heti näet, mitä saat...
Canon on ollut aina kamerani ja tällä hetkellä käytän Canon EOS Rebel XTi mallia (Canon EOS 5D tai 50D olisi unelma, mutta etenkin 5D on ihan hirveän hintainen). Edellinen kamerani oli sama, mutta pienemmillä pixeleillä, ja se manuska on Canon EOS ELAN IIE, mutta eipä sitä enää tule juuri mukana kannettua, kun on kerran tähän digikuvaukseen tottunut.
Sen lisäksi kannan usein mukana miehen pientä Nikonia, joka on myös ihan ok kamera ja silläkin saa usein tosi kivoja kuvia napsittua.
Hauska kuva! Mikäköhän noissa koiran reppanoissa on, kun ne saa näytettyä tuollaisella karvanaamalla kaikki tunteensa niin hyvin. Kamala surkulainen tuokin:)
System operatos. Koirissa on vaan sitä jotain ja tämä pienessä meksikolaiskylässä kohtaamani kulkukoira sai minut kyllä heti pysähtymään aloilleni. Oli jotenkin niin raasun ja aran oloinen tapaus...
Siis system operatorille oli tämä ylempi vastaus. Sormet taas viskoi näppiksellä menemään miten sattuu...
Sanon vaan että hemmatin hieno koirakuva! :)
On kyllä surullisen näköinen otus. Hyvät värit, ja tykkään sommittelusta. Melkein painottuu liikaa oikealle, mutta ei sitten kuitenkaan. Tulee sellainen olo että koira haluaisi vetäytyä piiloon suremaan.
Hienoja kuvia muutenkin!
Lasse, kiitos sinulle. Samoin oli sinunkin koirakuvasi hemmatin hieno!
Jutta. Ihan hyvä pointti tuo, että saattaa vähän painottua liikaa oikealle. Joku syy tähän rajaukseen mulla oli, en muista muuttuiko toi aita joteskin, vai oliko toinen kulkukoira tämän reppanan takana.
Niin ja osut ihan oikeaan tuossa, että koira näyttää siltä kuin haluaisi piiloon. Oli nimittäin niin arka, että pian kuvan ottamisen jälkeen lönkötteli piiloon. Katselee muuten kuvan ulkopuolelle muita kulkukoiria, joita taisi reppana vähän pelätä.
Lassen kanssa samaa mieltä, hemmetin hieno..;)
Tuosta rajauksesta, mielestäni se on ihan byvä, perustelut; raput jotka vievät alas antavat oivan kulkusuunnan. Kaide joka näkyy kyllä hiukan liian vähän taas mukavan turvan koiralle. Koiran ilme on lähinnä ujo, mitäs minua kuvaat ilme ;)
Yritin siis sanoa, että sommittelu on minusta hyvä :)
Kiitos KooTee. Rajauksen kanssa on välillä vähän ongelmia eläimiä kuvatessa, kun saattavat tehdä yhtäkkisiä liikkeitä tai keksiä jotain muuta mielenkiintoista.
Koira oli ihan ressukka ja ilme sen jo tosiaan kertoo...
Jutta. Selvä juttu, itse aina rupean miettimään myös automaattisesti rajauksen onnistumista, jos puhutaan kuvan sommittelusta ;-)
Post a Comment