Monday, October 27, 2008


- Why so sad? -

10 comments:

KooTee said...

Oletko pehmentänyt kuvaa photarilla?
Koirat ovat aina kuvattavan kauniita;)

Sari said...

Moi KooTee. Vaalensin sävyjä hivenen Photarilla, mutta muuten ei tarvinnut tätä muokata, joteskin vain sattui tulemaan tällaiseksi vähän pehmeämmäksi tämä kuva. Ja tarkennuksen kanssa oli hivenen ongelmia, kun koira oli eläinkaupassa, lasin takana...

KooTee said...

OK, se lasi selittää kaiken.
Automattiskarppaus ei aina toimi hyvin lasin läpi varsinkin, kun on näin vaalea kohde.

Myydäänkö siellä koiria näin eläinkaupossa?

Sari said...

KooTee. Näin on ja tarkennusta vaikeuttaa vielä nämä kovin eläväiset koiranpennut...

Kyllä vaan, koiria ja kissoja myydään täkäläisissä eläinkaupoissa lasikopeista käsin, mikä näin suomalaisena tuntuu varsin tylyltä kohtelulta ja minua ainakin säälittää nämä pienet karvaturrit...

Tyttären kanssa käymme näitä koiranpentuja aina joskus moikkaamassa ja kovasti ressukat tykkäävät, kun pienet lapset tulevat heitä katselemaan ;-)

Sari said...

Niin ja arvatenkin on aika moneen otteeseen ollut lähellä, ettei matkaan ole lähtenyt mukaan pieni karvaturri itsellekin.

Mutta kun koittaa kuiteskin myös järjellä ajatella lemmikin hankintaa, niin sinne on vielä jääneet kissat ja koirat, vaikka niin ihania ovatkin. Kissa on tosin harkinnassa, kunhan varmistuisi ensin se, että kissalla on sitten kesäisin se sijaiskoti, kun siellä Suomessa miltei koko kesän aina majailemme.

Susa said...

Voi miten suloinen! Rakastan cockerspanieleita!

KooTee said...

Koira on mahtava kaveri vaikka tosiasiassa siinä on mekoisesti kiinni.
Meillä se on jo toinen koira, eka eli 15 vuotiaaksi.
Tämä nykyinen riiviö on vajaa kolme.

Sari said...

Moi Susa. Eläinkaupoissa kyllä kaikki koiranpennut ihastuttaa, mutta tämä kaveri oli joteskin extra-lutuinen ja reppana...

KooTee. Koira olisi kyllä ihana lemmikki ja vanhemmillani on koira ollutkin (samojedi, ja extra-kiltti sellainen), mutta koiran kuolema otti niin koville erityisesti isälläni, että tuntui jo hetken siltä, että isältä on puoliso nukkunut pois. Oli kyllä kamalaa katseltavaa, vanhan miehen suru koiransa perään...

Jutta said...

Voi kun on lutunen pikkukoiruus!

Koirat on niin suloisia ja kuvauksellisia, vaikka kuvaamista vaikeuttaa kun tahtovat liikkua niin kovasti. Näistä kuvista ei tullut sellainen olo, näyttää niinkuin ihan rauhassa istuisi ja makoilisi pikkuinen.

Koiran kuolema on kyllä raskas, meni itselläkin pitkään, että saattoi edes harkita uuden ottamista. Mutta sitten Muru tuli ja valloitti sydämen ihan vahingossa :)

Sari said...

Moi Jutta. Eikö olekin ;-) Tämäkin kaveri oli kyllä aika liikkuvaista sorttia, mutta onneksi välillä malttoi hetken olla aloillaankin, että sain kuvat napattua.

Koira- ja kissaihmisenä koira olisi ihana, mutta sen pitäminen täällä kaukana olisi liian hankalaa, kun koko kesäksi pitäisi saada hoitoon. Siksi olemmekin harkinneet kissaa, joka on vähän helpompi pidettävä ja hoitoon annettava, kun ei tarvitse ulkoiluttaa...